Joulu tuli tupahan

Niin siinä pääs vaan käymään, että kyllä se joulu tuli meidänkin mökkiin, vaikka kuinka koitin hangoitella vastaan. Aattoaamuna otin hieman ylikypsän kinkun leivinuunista, mutta näin ensimmäiseksi "leivinuunikinkuksi" kuitenkin ihan kohtuullinen tuotos. Pääsi uni yllättään juuri kriittisellä hetkellä. Ennen puoltapäivää lähettiin vielä ajelemaan kaupunkiin hakemaan poikia joulun viettoon. Samalla käytiin haudoille viemässä kynttilät. Täynnä joulumieltä ja hyvää tahtoa manasin hemmettiin kaiken maailman tössykät, jotka seisoskelivat jouruilemassa paikoissa, joihin on tarkoitus parkkeerata auto. Idiootit...

No, auto saatiin kuitenkin parkkeerattua hautuumaan pieleen ja alkoi taas epätoivoinen hautojen metsästys. Mikä kumma siinä on kun niitä ei sit taho millään löytää. Ihan kun kiusallaan olis joku aina jouluksi sekoittanut pakan ja siirtänyt hautojen paikkaa. Pitäis varmaan käydä useammin. Voisikohan haudoillekkin antaa osoitteen? Niinku Kalmankuja 23 tahi Synnintie 9. Mää joutuisin varmaan osoitteeseen Paratiisi 10...uskon niin.

Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen oltiin kuitenkin koko poppoo matkalla mökille päin. Kello oli  jo lähempänä kahta, kun pääsimme perille. Ei muuta kun ruoan laittoon. Kaiken tuusaamisen jälkeen pääsimme vihdoin ruokapöydän ääreen...kello puoli kuusi. Yleensä ollaan jouluna syöty neljän maissa, mutta maapallo jatkoi pyörimistä senkin uhalla, että myöhästyttiin "tavoistamme" hiukan. Tosin sitten kun jo ruokaa sulateltiin niin huomasin, että rosolli oli jäänyt jääkaappiin. No, onhan näitä pyhiä rosollillekkin. Ja pahaakin se on kun mikä.

Illalla lämmitettiin sitten joulusauna, mutta meikäläinen oli jo niin poikki ja sikiunessa siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt saunaan mennä, että mua ei olisi saanut nosturillakaan ylös sängyn pohjalta. Se siitä joulusaunasta. Mutta nyt näin joulupäivänä on kaikista mukavampaa, kun ei tarvihe tehä ruokaa...lämmitellään vaan valmiita eväitä. Olla löytkötellään ja naatitaan olostamme. Ny se joulurauha vasta saapui taloon...

Ilimoja pitelee

Kyllä ny otetaan luulot pois suomen kansalta pakkasten muodossa. Tänä aamuna oli pakkasta -25 astetta. Kammarin ikkunaankin oli ilmestynny eka kertaa yön aikana vähän jäätä sisäpuolelle. Ensin valitetaan (minä), että tulis jo talavi ja loppuis nää rämpsykelit. Nyt jo kelpais taas vähän rämpsymmätkin kelit, kun meinaa tulla kylymä, jos erehtyy pihalla yhtään kauempaa olemaan. Päätä ei tosin palele, kun ostin sen reuhkan, mutta näpit ne on aina ensimmäisenä jäässä.

Ajattelin tehä tänään täällä mökillä joulusiivouksen, ennen kun lähetään ajeleen taas kaupunkiin päin. Sit kun ens viikolla tulee takas niin olis jo puhas talo, eikä tarttis tehä enään muuta kuin pientä hienosäätöä. Eli jotain joulurekvisiittaa levitellä ympäriinsä. Vähän olen jo jotain laittanutkin, mutta mää kyllästyn niin äkkiä niihin koristuksiin, etten viihi kauheesti etukäteen  levitellä. Jos sit jaksais katella niitä uuteenvuoteen asti ja sit tammikuun toinen päivä vähän vilikkaasti kaikki pois. Ikinä en ole loppiaiseen asti jaksanut joulujuttuja katella.

Mies tossa kantaa just puita sisään ja huokailee siihen malliin, että rupeas ny hommiin, että päästään ihmisten aikoihin ajeleen kotia päin. Ei tässä ole paljon vaihtoehtoja. Mökki kuntoon ja menoksi....yöt kutsuvat.

Ostinpa reuhkan...

Aamu alkoi taas mukavasti pakkasten paukkuessa, mutta pihan perälle sitä vaan piti ittensä raijata. Hullun hommaa kai tää on, kotona kaupungissa odottaisi mukava ja lämmin sisävessa. Kai se on sit tää suomalainen luonne semmonen, että liian helepolla ei pidä itteensä päästää. No otinpa sitten kottikärryt matkaan, kun ajattelin tuoda puita kärryllisen samalla reissulla, kun kerran liiteri on matkan varrella. Lastasin kottikärryt täyteen: alimmaiseksi pienempiä puita hellaan ja päälle isoja halkoja leivinuuniin. Ja sit matkaan...vaan eipä liikahtannu kärryt mihinkään. Kottikärryjen pyöräosasto ei vissiin oikeen ole tykänny pakkasista, kun oli päästänny viimesetkin ilmat pihalle. No, mitäs sit? Käänsin kottikärryt nokka mehtään päin ja rupesin vetämään...olin vähän niinku kuormahevonen. Ja liikahtihan ne kun aikansa nyki.  En kyllä jaksannu vetää kun puoleenväliin asti tyhjällä kumilla... tais muutenkin tykätä kyttyrää, kun sitä tuollain pahoinpitelin. Kanto hommaksihan se sit meni. Mutta kyllä osas käydä pakkanen sormien päälle, kun ohkasilla työhanskoilla olin hommissa. Sit ku niitä puita kanniskelin tupaan, niin jo rupes keuhkoja polttaan niin per---leesti, että piti jättää homma kesken. Sai mies kantaa loput, kun tuli kaupungista.

Iltapäivällä, kun oli karjalanpaisti jo mukavasti mahassa tekeytymässä, niin lähettiin käymään kylillä kaupoissa. Otin kamerankin mukaan, kun matkalla oli toi kuvan koski, niin ajattelin ehtiväni räppästä muutaman kuvan just ennen pimeän tuloa. Sininen hetki tuli ny  vaihteeksi vangittua näin vesistön ääreltä. Kauan ei kyllä tarennu kuvata, kun oli jo näpit ihan jäässä.

Ruokakaupan lisäksi poikkesimme paikallisessa halpahallissa ostamassa kaksi pulkkaa. Semmosia ahkiomallisia. Ei me ny pulkkamäkeen tämmösillä pakkasilla aiottu, mutta niillä saapi puita tuotua liiteriltä... ei ainakaan mene kumit tyhjäksi. Ostinpa sitten samalla reissulla itelleni reuhkan eli semmosen venäjäläistyylisen karvahatun...älkää yhtään hymyilkö. Sillä kyllä tarkenee tossa pihassa puuhastella, en mää sillä ajatellu ihmisten ilmoille lähteäkkään.

Ny on sit ensimmäinen pikkukinkku uunissa...ajateltiin pitää raittiusseuran pikkujoulut eli kinkkua ja alkoholitonta glögiä. Ihan vaan näin kahen kesken....saapi muut raittiusseuralaiset pitää omansa. Vielähöhän niitä raiittiusseuroja on oikeesti edes olemassa? Ken tietää, mutta taidan mää sit pikkujoulujen jälkeen ottaa ainakin yhen lonkeron. Taitaa tulla potkut raittiusseurasta ennenkun ehdin edes liittymäänkään....hmm.

Ulkona paukkuu pakkaset, sisällä puut

Tänään on täällä mökillä ollut -23 astetta pakkasta eli ihan mukavat talvi kelit. Kivasti narskuu lumi kenkien alla. Paljon ei tosin ole ulkona vihtinyt tallustellakkaan. Pakolliset hommat vaan eli pihan perällä on pakko välillä käydä. Otin mää muutaman kuvankin, mutta sormet oli aika äkkiä jäässä ja oli pakko tulla takas sisälle. Lapaset kädessä kun on vähän hankala kuvata.

Olen tässä lämmitellyt hiljalleen taloa. Näillä pakkasilla saakin olla tulet joka päivä , kun ei pattereita pidetä päällä. Mutta mikäs täällä on pakkasillakin ollessa, kun ei palella tarvihe kun ulkona vaan. Mietin tossa jo joulukuuselle paikkaa, mutta eipä taida olla paljon vaihtoehtoja. Kyllä se täytyy tonne kammarin puolelle saada soviteltua  ja sitten pikkukuusi tonne eteiseen. Eiköhän sitä kahella kuusella pärjätä. Pitäis vaan vielä se joulumieli löytää... eip ole vielä näkyny.

Mitenköhän noi linnutkin oikeen tuolla pakkasessa pärjää? Tai kai ne ny pärjää paremmin kun me ihmiset. Nyt on myös punatulkkuja ilmaantunnu meidän lintulaudoille. En ole moneen vuoteen nähnytkään mokomia. Harvemmin niitä kuitenkin tuolla kaupungissa tepastelee vastaan. Olin jo unohtanut koko lajin olemassaolon....melkeen ainakin. Kyllä ne on vaan sit kauniita lintuja punaisine vatsoineen ja pulleitakin ovat. Niillä ei ainaskaan ole hätäpäivää pakkasessa.

Ajattelin, että kun tossa ny kerran tota leivinuunia lämmittelen, niin voisin kokeilla laittaa sinne riisipuuron hautumaan. Kun en ole sillä vielä muuta ruokaa tehty, kun pitsaa paistannu. Riisipuuro ja mannapuuro onkin ainoat puurot, mitkä mulle maistuu. Kaura- tahi ohrasörsseleistä en niin välitä. Vispipuuro nyt menettelee, mutta eipä ole marjoja mistä tekisi. Kahtotaan ny, mitä siitä mun riisipuurosta tulee. Rusinasoppa olis hyvää riisipuuron kanssa, mutta ei taija olla niitä rusinoitakaan. Köyhä talo.

Ajattelin tässä iltapuhteeksi laittaa jo vähän jotain joulujuttuja esille. Sen verran, että pääsisi tunnelmaan, kun on ollut vähän nihkeetä. Yhtään lahjaakaan en ole vielä ostanut. Hopi hopi....kyllä pääsee muutama kirosana, kun viime hetkellä niitä etin tuolla jouluruuhkassa. Onneksi ei ole paljon ostettavaakaan, mutta jotain kuitenkin. Sekin hyvä puoli tässä vanhenemisessa on, että ei tarvihe ostaa niin paljon lahjoja ja muutenkin voi ottaa joulun jo vähän rennommin. Ei huolen häivää... hakuna matata.

12 Kuvaa

Aukko 18.0 mm, 03.12.2009

Maija Myöhäisenä osallistun 12 Kuvaa haasteeseen tällä maisemalla. Tarkoituksena on ottaa joka kuukausi kuva samasta paikasta samoilla kameran asetuksilla. Haaste on ollut käynnissä jo muutaman kuukauden, joten aloitan oman kuvakokoelmani vähän myöhässä. Kuva on mummonmökkimme pihalta.

Muita kuvia haasteesta 12 Kuvaa klik.

                                                                   

Vihdoinkin aura-auto!

Aamulla kun herättiin, oli vain kolme astetta pakkasta...nyt on yhdeksäntoista ja käy kylmä viima. Lähettiin kävelylenkille puolenpäivän jälkeen läheiselle metsätielle. Kylläpäs puhalsikin kylymä tuuli pohjoisesta. Tie vain jatkui ja jatkui.....meinattiin jo kääntyä takasi, kun ei isoa tietä alkanut näkymään, vaikka kartan mukaan sinne päin oltiin menossa. Kylmä tuuli kun puhalsi kasvoihin, niin rupesi vaitomaisesti jännittämään hartioita. Päästiin me lopulta sinne isolle tielle ja älyttiin, että täältähän on vielä aikasmoinen matka kotiin. Hinausapua olisin jo tarvinnu siinä vaiheessa.

Loppumatka olikin yhtä tuskaa, kun hartiat meni ihan jumiin. Aura-auto kuitenkin mennä jyristeli peräti kolmesti ohi ennenkun päästiin kotiin. On sitä lunta sentäs vähän tullu, mutta minusta toi auraaminen vaikutti kuitenkin hätävarjelun liioittelulta. Kolmisen senttiä kuitenkin vaan lunta. Ehkä ne on niin malttamattomia noi aura-autojen kuskit, kun ei ole vielä päässy tänä talvena kunnolla lunta pöllyttään. Työniloa parhaimmilaan kai sit... siitä mää en tiiä mittään.

Nyt mulla on sit kaikki noi Arabian Keto-sarjan keittiöpurkit. Huuto.netistä sain hommattua vihdoin viimeisen eli ton vihreän purkin. Ei ne mitään vanhoja ole, mutta ei niitä enää kuitenkaan valmisteta. Onpahan hyllyssä koristeena ja pölyä keräämässä tai voi niitä tietty käyttääkkin, jos on tarvis.

Tultiin just saunasta. Ny on lämmin ja mukava olo. Saunassa oli 80 astetta lämmintä ja pukuhuoneen puolella - 19 astetta. Virkistävä kokemus. Pistää veren mukavasti kiertämään. Lumihangessa ei ny voinnu kuitenkaan kieriskellä, kun on nii vähän lunta. Pitänee sitäkin vielä kokeilla, jos tota lunta vielä jossain vaiheessa lisää lykkäis. Saa nähä uskaltaako sitä huomenna nokkaansa ulos pistää... pitänee sit tehä siistejä sisähommia, jos on ihan älyn kylmä. Sinne metsäautotielle mää en kyllä enää mee, pitänee keksiä joku muu vähän lyhyempi reitti lenkkeilyyn. Mää olin kyllä jo melkeen kuollu, kun pääsin kotiin.... kaupunkilaiset, höh.

Yöihmisiä

Kello on nyt 00:51, kun tätä alan kirjoittelemaan. Rytmi ehkä pikkasen sekaisin, mutta mitä väliä. Kyllä se siitä taas korjaantuu. En taas nukkunnu yhtään viimeisen yövuoron jälkeen. Käytiin vaan kaupassa ja mökkimatkalla nostamassa viimeinen verkko ylös järvestä. Kännettiin vene samalla jo talviteloille. Iltapäivällä kyllä sitten uni voitti ja nukuin tossa pitkin iltaa pätkittäin. Nyt ei sit väsytä yhtään.

Mukava oli tulla mökille, kun oli jo valmiiksi lämmintä sisällä. Pääsi heti asettumaan taloksi ilman pitkällistä lämmitysrumbaa. Lunta on tullut sen verran, että näyttää jo mukavan talviselta. Toin kaikki joulukamat nyt tänne, kun täällä me joulu kuitenkin vietetään. En kotia aio mitään sen ihmeempää rekvisiittaa levitellä. Päätin myös, että en lähetä joulukortteja olleskaan..... enää ikinä, kai. Enköhän mää ole jo tukennu Suomen postilaitosta jo tarpeeksi meinneinä jouluina. Ny saa olla muiden vuoro. Onko siinä joulukorttien vaihdossa edes mitään järkeä? Hyvää joulua vaan kaikille, jotka meiltä korttia odottelee. Mää olen ruvennu joulukorttikapinaan...ettäs tiedätte. Montakohan uhmaikää ihmisellä on elinaikanaan? Varmaan monta, jos kaikki kapinatkin lasketaan. Ens vuonna mää varmaan perun jo koko joulun...

Sumua ja pimmeetä koko päivän

Tänään venähti toi ylösnouseminen taas aika pitkäksi. Poika tuli vielä eilen illalla mökille yökyläilemään ja lämmitettiin sauna vasta yheksän jälkeen. Sillä välin kun sauna lämpesi niin käytiin vähän kattomassa kylillä minkälaista yöelämää siellä on lauvantaisin. Hiljaista oli kylillä. Parin baarin edessä oli väkeä tupakalla, muutama auto liikenteessä, poliisi näyttäytyi myös, kun näytettiin varmaan niin epäilyttäviltä ja iltakävelyllä oli lisäksi pari naishenkilöö. Eli ei isompaa ruuhkaa näin pikkujoulujen aikanakaan ollut nähtävissä. Mutta tulipahan sekin ihan omin silmin todettua, että hiljaista on. Mentiin sit nukkuun aikas myöhään ja aamukin venähti nukkuessa. Mutta aina sitä on herätty.

Sit päätettiin iltapäivällä, että lähetäänpäs ajelemaan lähiteille, kun ei ollu muutakaan tekemistä. Oli niin sumuista ja jotain tihkun tapasta ilmassa, että ei päässy päivä valkenemaan ollenkaan. Noi kuvat on sit siltä reissulta, kun otin kameran varuksi mukaan. Semmosta kuoppasta kylätien pätkää  kun könyttiin eteenpäin, niin tuli vaan mieleen, että sen tien varrella ei kyllä tiedetä maaseudun autioitumisesta mitään. Niin oli asuttua taloo solkenaan tarjolla...autiotaloista ei tietoakaan. Vähän vanhempaa väkeä niissä tosin näytti asustelevan. Pihoilla näytti ainakin käyskentelevän  aikas vanhoja papparoita.

Sitten tän mun blogin taustakuva oli hävinny itsekseen sinne kuuluisaan bittiavaruuteen...ihan noin vain niinku kiusallaan. Sen kanssa tässä ihmettelin, mutta ei löytänny enää kuvaa siltä palvelimelta, mihin olin sen tallentanut eli kaikki men taas uusiksi. Pitää ny kattoo mitä tän kanssa tekee. Laiton sit uuden pohjankin, kun tähän saa isommat kuvat, mutta en ny tiiä vielä jääkö tää tämmöseksi vai keksiskö vielä jotain muuta. Olkoon ny aikakin vähän aikaa. Kaikenlaisia ylimääräisiä harmeja.

Mutta Hyvää Itsenäisyyspäivää kuitennii kaikille! Kyllä se taas tästä lähtee...

Keräilyerät

No meni kyllä aikas myöhäseksi tää kirjoittelu tänne blogiin. On ollu kaikenlaista puuhaa ja päivä hurahtannu ihan huomaamatta iltaan. Täällä mökillä tuntuu aika kuluvan paljon nopeammin kuin kotona. Kotona sitä vaan pyörittelis peukaloitaan ja miettis, että mitähän sitä tekis. Täällä on kaikenlaista puuhaa niin ulkona kuin sisälläkin. Vaikken mää kyllä mitään maata kaatavaa ole puuhastellu, mutta niin vaan humpsahti tämäkin päivä jo voiton puolelle.

Pikkasen on ny lunta ilmassa... saa nähä joutuuko aamulla lumitöihin. Toivottavasti joutuis. Kyllä se olis jo aika tulla kunnolla lunta... ei tosta pienestä kuura kerroksesta paljon iloa ole. Tuo se tietty vähän valoa pimeyteen, mutta kunnon lunta mulle, kiitti.

Tossa emalilautasella on mun keräilyjuttuja eli vanhoja maustemyllyjä. Paljon ei ole vielä kokoelmissa, mutta kun kaikkea mahollista kerää, niin aina vähän jotain uutta tulee tupaan. Toi lautanen on Finelin emalia, mitä myös keräilen vaihtelevalla innostuksella.

Löysinpä tossa männeellä viikolla kirppikseltä tommosen Arabian Pekka- sarjan kulhon. Kokonaiset kaheksan euroa oli hinta. Vähän on pinnassa krakeloitumista, mutta ei yhtään säröjä eikä lohkeamia. Pääsee tonne lautashyllyyn koristeeksi. Nyt olenkin vähän vähemmän kierrelly kirppareilla. Ei tunnu aika riittävän. Tai jos oliskin aikaa, niin silloin ei ole jaksatusta. Ei taida tommosta sanaa suomenkielessä ollakkaan kun "jaksatusta", mutta nyt on.

Huomenna ajattelin lähteä kävelemään tonne järven rantaan. Jos ei kelit ihan pahaksi mene. Kun toi valokuvaus harrastus meinaa viedä mennessään, niin pitää keksiä uusia kuvaus kohteita. Ja mukavahan sitä on tuolla ulkona kävellä, kun on samalla jotain tekemistäkin. Sitä katsoo ihan eri silmin ympärilleen, kun on kamera mukana. Ennen kulki enemmän silmät ummessa, noin niin kun kuvainnollisesti.

Ens kesänä ajattelin ostaa semmosen metallinpaljastimen. Sen kanssa voi sit ettiä aarteita lähimaastosta. Joo, semmonen meille kyllä hankitaan. Mää kuljen edeltä piipparin kanssa ja mies perässä lapio olalla. Mies tietysti hoitaa lapiohommat, mää vaan katon vierestä ja korjaan potin. Varmaan aikas monta pullonkorkkia saan saaliiksi. Tuskin maltan odottaa....